Kysymys: Tuleeko juuri ennen Jeesuksen paluuta ennennäkemätön ahdistus maailmaan, kuten jotkut kristityt uskovat? Vai onko se päivä kuin mikä tahansa päivä tässä maailmassa? Mitä tarkalleen ottaen sanotaan Ilm.7:14 kohdassa? ”Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. (Ilmestyskirja 7:14)”
Vastaus:
Aiheeseen liittyen voimme varmaankin yleisesti todeta, että valtaosa kristityistä uskoo suuren ahdistuksen tulevan. Tämä tapahtuisi nimen omaan juuri ennen Herramme toista eli viimeistä tulemista maan päälle. Tai ainakin Herramme paluuseen liittyy jonkinlaisen ”ahdistus”.
On paikallaan lähteä liikkeelle sanasta ”ahdistus”. Sen voi Uuden testamentin kreikasta kääntää suomeksi myös ”ahdinko” tai ”painostus”. Johanneksen ilmestyksessä sana esiintyy yhteensä viisi kertaa, joista kolme on kirjeissä Smyrnan ja Tyatiran seurakunnille (Ilm. 2:9–10, 22). Tuo ”ahdistus” on koskettanut noiden seurakuntien kristittyjä heidän elinaikanaan. Ensimmäinen maininta ”ahdistuksesta” on Ilm. 1:9, jossa Johannes kirjoittaa: ”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa…”
Voimme tiivistäen todeta, että ”ahdistus” liittyy aina jollakin tavalla kristityn elämään. Kyse ei ole henkisestä, mielen (psyykkisestä) ahdistuksesta, vaan painostuksesta eli ahdingosta Kristukseen uskomisen ja Hänen seuraamisensa tähden. Johanneshan jatkaa Ilm. 1:9: ”minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.” Voisimme käyttää myös sanaa ”vaino”, vaikka se on tarkasti ottaen eri asia kuin ”ahdistus”. (Sen sijaan Ilm. 2:22 ”ahdistus” kertoo kuitenkin Jumalan rangaistuksesta niille Tyatiran kristityille, jotka lankeavat epäuskoon ja epäjumalanpalvelukseen, eivätkä tee parannusta.)
Tämä ahdistus on länsimaiselle kristitylle, erityisesti liberaalien valtio-/kansankirkkojen helmoissa eläville tai eläneille kristityille usein hyvin kaukainen asia. Eihän esimerkiksi Suomessa joudu minkäänlaiseen ahdistukseen, jos on tällaisessa kirkossa aktiivisestikin mukana. Merkkejä tällaisesta ahdistuksesta on kuitenkin esiintynyt sellaisten kristittyjen kohdalla, jotka eivät anna periksi Jumalan sanasta ja sen tunnustamisesta. Tällaisia kristittyjä ahdistetaan ja painostetaan luopumaan Jumalan sanan opettamisesta sellaisena kuin se on kirjoitettu. Viittaan tässä mm. kansanedustaja Päivi Räsäsen ja dekaani Juhana Pohjolan tapauksiin, mutta muitakin voisi mainita. Itse ajattelen tällaisen ahdistuksen lisääntyvän ja kasvavan koko ajan Herramme paluun lähestyessä. Kaikki tai ainakin lähes kaikki kristityt saavat siitä osansa tavalla tai toisella. Nostihan uskonpuhdistaja Raamatusta yhdeksi ja viimeiseksi todellisen kirkon tuntomerkiksi ”pyhän ristin” eli vainon Kristuksen seuraamisen tähden.
Ja minä sanoin hänelle: “Herrani, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Varsinaisesti kysymyksen kohteena oleva jae ei poikkea edellä esitetystä. Ahdinko on siinä samaa kuin on jo edellä sanottu. Siksi osa seuraavasta on myös kertausta edelliseen.
Mainitussa jakeessa sanotaan, että tämä joukko, joka ”tulee siitä suuresta ahdistuksesta” koostuu ”kaikista kansoista ja kielistä” jne. Voimme yksinkertaisesti todeta, että suuri ahdistuksen aika on alkanut Kristuksen noustua taivaaseen ja lähetettyä Isän luota Pyhän Henkensä. Me elämme tässä suuressa ahdistuksen ajassa jo nyt. Toki ahdistus pahenee ja syvenee, mitä kauemmin tämä armon aika kuluu. Meillä länsimaissa tämä ”suuri ahdistus” on usein hämärtynyt kaiken väljähtyneen kristillisyyden keskellä. Jos mietimme kristittyjen vainoja islamilaisessa maailmassa tai Intian hindujen keskellä, puhumattakaan Kiinasta, Pohjois-Koreasta jne., voimme todellakin puhua ”suuresta ahdistuksesta”.
”Pesseet vaatteensa Karitsan veressä” – Tässä kyse sellaisista vaatteista, jotka perille päässeillä pyhillä ja enkeleillä on taivaassa. Ilm. 22:14 ”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!” Kun tiedämme, että Kristus todella ”kylpi” omassa veressään kärsiessään ruoskan alla ja ristillä, niin tähän yhdistetään tässä Kristuksen veressä peseytyminen. Luonnollisesti tässä viitataan kasteessa tapahtuneeseen peseytymiseen.
Johanneksen ilmestyksessä ”vaatteiden peseminen Karitsan veressä” tarkoittaa yleensä kastetta, mutta sillä saatetaan viitata myös ehtoolliseen. Kasteessa on pesty puhtaaksi Karitsan verellä, puettu valkoisiin vaatteisiin ja tultu Karitsan seuraajaksi. Vaatteet säilyvät puhtaana, kun eletään uskossa Kristukseen ja nautitaan Hänen ruumiinsa ja verensä, Karitsan veri syntien anteeksiantamiseksi säännöllisesti. Näin pelastutaan suuresta ahdistuksesta. Tämä kaikki on uskossa vastaanotettavissa. Uskomme näin Jumalan sanan perusteella, vastoin kaikkia kokemuksiammekin, keskellä suurta ahdistusta.
Ks. pastori Mikkosen opetussarja Ilmestyskirjasta täältä ja lopun ajat.
