Apokryfikirjat

5.10.2016 • Ydinkohdat / A

Vanhan testamentin Apokryfikirjoiksi eli Apokryfeiksi (kr. “apokryphos” = “kätketty, salattu”) kutsutaan kirjoja, jotka ovat kristityille hyödyllisiä lukea mutta eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Apokryfit ovat syntyneet Vanhan testamentin kanonisten kirjojen jälkeen noin 400 vuoden aikana ennen Kristuksen syntymää. Ne sijoittuvat ajallisesti Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Apokryfit eivät kuulu Raamatun kaanoniin seuraavista syistä. Ensiksi ne ovat syntyneet aikana, jolloin Israelissa ei ollut profeettoja. (1. Makk. 4:46) Ne eivät siis voi kuulua varsinaiseen Vanhan testamentin, koska Pyhän Henki on vanhassa liitossa “puhunut profeettojen kautta”. (Nikean uskontunnustus) Toiseksi Apokryfit puuttuvat hepreankielisestä Raamatusta. Ne tunnetaan Siirakin kirjaa lukuun ottamatta ainoastaan kreikaksi, eikä Siirakin kirjan hepreankielisiä katkelmiakaan ole sisällytetty Vanhan testamentin hepreankieliseen kaanoniin. Kolmanneksi Apokryfit sisältävät yksityiskohtia, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa Vanhan testamentin kanonisten kirjojen kanssa. Esimerkiksi Juuditin ja Tobitin kirjojen historialliset ja maantieteelliset tiedot eivät sovellu yhteen Vanhan testamentin kanssa. Neljänneksi Jeesus ja apostolit eivät ole Uuden testamentin kirjoituksissa selväsanaisesti lainanneet Apokryfejä Jumalan sanana, toisin kuin Vanhan testamentin kanonisia kirjoja. Herra ja hänen apostolinsa ovat esimerkillään vahvistaneet Vanhan testamentin kanonisten kirjojen aseman, mitä ei voida sanoa Apokryfeistä.

Apokryfit sisältävät eri kirjallisuuden lajeja. Kertomakirjallisuuteen kuuluvat Juuditin kirja, Tobitin kirja eli Tobiaan kirja, Ensimmäinen ja Toinen Makkabilaiskirja sekä Danielin (Susanna, Beel ja lohikäärme, Asariaan rukous ja Kolmen miehen kiitosvirsi) ja Esterin kirjojen lisäyksiä, jotka löytyvät näiden kirjojen kreikankielisistä käännöksistä mutta puuttuvat hepreankielisestä alkutekstistä. Juuditin kirja kertoo Juudit-nimisestä hurskaasta leskestä, joka ovelan juonen avulla pelastaa Israelin Holofernes-nimisen sotaherran hyökkäykseltä. Tobitin kirja kertoo pakkosiirtolaisuudessa elävästä hurskaasta Tobitista, joka onnettomuuden seurauksena sokeutuu, sekä hänen pojastaan Tobiaasta. Tobit lähettää Tobiaan pitkälle matkalle, ja poika saa matkakumppanikseen valepukuisen enkeli Rafaelin. Enkelin avulla Tobias tekee ihmeitä, saa vaimokseen hurskaan Hannan, sekä palauttaa isänsä omaisuuden ja näön. Makkabilaiskirjat kertovat makkabilaisista, juutalaisista vapaustaistelijoista, jotka nousivat kapinaan Palestiinaa hallinnutta ja juutalaisia vainonnutta seleukidihallitsijaa Antiokhos IV Epifanesta (k. 164 eKr.) ja tämän seuraajia vastaan. Makkabilaiskirjat ovat sisällöltään pääosin vankan historiallisia ja “hyviä ja tarpeellisia Danielin kirjan 11. luvun ymmärtämiseen. Sillä mitä Daniel ennustaa kauhistuksesta ja Israelin kansan tuskasta, vähästä avusta (niin kuin hän sanoo) ja suuresta vainosta sekä pakanoiden että petollisten juutalaisten puolelta, sen nämä kirjat osoittavat täyttyneen kuningas Antiokhos Epifaneen alla.” (Lutherin 1. Makkabilaiskirjan esipuhetta mukaillen) Danielin ja Esterin kirjan lisäykset sisältävät kertomuksia, rukouksia ja näkyjä, jotka on sijoiteltu hepreasta käännetyn kanonisen tekstin lomaan.

Apokryfien runollisiin kirjoihin kuuluvat Viisauden kirja, Siirakin kirja sekä Manassen rukous. Viisauden kirja kuvaa Sananlaskujen kirjan tapaan Jumalan persoonallista Viisautta, jonka kristillinen lukija tietää Kristukseksi (Sananl. 8 vrt. Kol. 2:3), ja hänen vaikutustaan luomakunnassa ja pelastushistoriassa. Siirakin kirja on Apokryfikirjoista pisin ja tyyliltään sukua Sananlaskujen kirjalle. Siirakin kirjassa kuvataan Jumalan persoonallisen Viisauden lisäksi jumalaapelkäävän miehen elämää ja Vanhan testamentin isien vaiheita. Manassen rukous liittyy 2. Aikakirjan kertomukseen Juudan valtakunnan jumalattomimmasta kuninkaasta Manassesta. “Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. Ja kun hän näin rukoili häntä, niin Jumala taipui ja kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.” (2. Aik. 33:12-13) Manassen rukous on kertomansa mukaan tämä Aikakirjan mainitsema Manassen katumusrukous.

Lisäksi Apokryfeihin kuuluu Baarukin kirja, joka on sukua Vanhan testamentin profeettakirjoille. Se väittää olevansa profeetta Jeremian kirjurin Baarukin kirjoittama (vrt. Jer. 36, 45) ja on sisällöltään nuhde- ja pilkkasaarna epäjumalanpalvelusta kohtaan. Vanhan testamentin Apokryfikirjojen lisäksi tunnetaan joukko Uuden testamentin Apokryfikirjoja (esim. Pietarin evankeliumi, Pietarin ilmestys ja Jaakobin protoevankeliumi), jotka sisältävät paljon harhaoppista ja legendaarista ainesta eivätkä näin ollen ole kristitylle hyödyllisiä.

Artikkelisuosituksia: Kaanon; Kristus; Pelastushistoria; Pyhä Henki; Profeetta; Raamattu; Uskontunnustus


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos