Jeesus, apostolit sekä evankeliumien kirjoittajat uskoivat pahojen henkien voivan ahdistella ihmisiä, ja jopa asettua heihin. He myös uskoivat, että riivaajat voidaan karkottaa ihmisistä Jumalan sanalla ja rukouksella. Tämän saman käsityksen jakoivat myös ensimmäisinä vuosisatoina vaikuttaneet kirkkoisät. He kertovat lukuisia tapauksia, joissa ihmisistä karkotettiin demoneja. Itse asiassa demonien ulos ajamista on tapahtunut kautta kirkon historian, vaikka siitä välillä ei ole juuri puhuttukaan.
Martti Luther uskoi apostolien lailla siihen, että pahat henget voivat ottaa ihmisen valtaansa. Uskonpuhdistaja kyllä kritisoi Rooman kirkon taikauskoisena pitämäänsä eksorkismitoimitusta. Silti hän säilytti eksorkismin kastekaavassaan, ja rukoili itsekin Jumalaa ajamaan ihmisistä ulos riivaajia. Lutherin mielestä Saatanaa ja pahoja henkiä pitää halveksia ja pilkata, niin ne väistyvät. Missään tapauksessa niitä ei saa pelätä.
Monet nykyajan eksorkistit ovat kertoneet, että varsinkin 1970-luvulta lähtien on demonien toiminta aktivoitunut länsimaissa, ja samalla on räjähdysmäisesti kasvanut tarve myös riivaajien karkottamiseen. Karismaattisessa liikkeessä sekä osissa roomalaiskatolista ja anglikaanista kirkkoa siitä on tullutkin osa säännöllistä toimintaa. Myöskin Suomen tunnustuksellisen luterilaisuuden piirissä tämä kasvava tarve on tiedostettu, ja eksorkistista toimintaa on järjestetty.
Riivaajien karkottamiseen ei koskaan pitäisi lähteä valmistautumattomana. Toiminta kuuluu varsinaisesti vihityille pastoreille, joille on annettu valta sitoa ja päästää. He ovat myös piispallisessa kaitsennassa, eikä toiminta näin pääse ”villiintymään”. Eksorkismeissa voi olla mukana myös sellaisia maallikoita, joita on riittävästi valmennettu tehtävään ja jotka ovat rukoilevia ja hengellisesti kypsiä.
Ennen eksorkismiin ryhtymistä on tarkoin selvitettävä, millaisesta tapauksesta on kysymys. Jos ongelma on puhtaasti fyysinen tai psyykkinen, siihen ei missään tapauksessa tarvita eksorkismia vaan lääkärin tai psykiatrin apua. Hengellisiäkin ongelmia on monenlaisia, joten niidenkin luonne on ensin selvitettävä. Saatana kiusaa ja houkuttelee kaikkia kristittyjäkin, mutta useinkaan ei silloin ole kyse demonisesta toiminnasta.
Pahojen henkien toimintaa ja häirintääkin on monenlaista. Yleensä se tapahtuu ihmisen ulkopuolelta ja pyrkii erottamaan ihmistä Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Varsinaisessa riivauksessa (demoninen possessio) on kysymys siitä, että paha henki asettuu ihmisen kehoon. Sen lisäksi on demonista infestaatiota, mikä tarkoittaa pahojen henkien toimintaa tietyssä asunnossa tai esineessä. Raamatussa puhutaan ”demonisoitumisesta” (kreikaksi daimonídzomai), joka voinee tarkoittaa sekä riivausta että lievempää ulkonaista häirintää.
Pahojen henkien läsnäoloa voidaan tutkia kyselemällä ja tarkkailemalla apua pyytävää henkilöä. Varsinaisen demonisen possession merkkinä on pidetty yliluonnollisia kykyjä, kuten poikkeuksellisen suuria voimia, kykyä puhua tuntemattomia kieliä tai tietoa tuntemattomista asioista. Yhteistä riivaukselle on aina se, että henkilö tuntee vastenmielisyyttä kristillisiä symboleja kohtaan. Hänen on vaikea lukea Raamattua, rukoilla, liittyä uskontunnustukseen, käydä kirkossa ja ehtoollisella sekä katsoa ristiä, krusifiksia tai kristillisiä kuvia. Siksi possessiota voidaan tutkia juuri näiden välineiden avulla. Ellei vihamielisyyttä esiinny, ei varmaankaan ole kyse riivauksesta vaan jostakin muusta.
Riivausta yleisempää on pahojen henkien vaikutus erilaisissa tiloissa ja kodeissa. Usein tällainen demoninen vaikutus johtuu siitä, että paikassa on tapahtunut henkirikos, itsemurha, tai siellä on harjoitettu okkultistista toimintaa, kuten meedioistuntoja, spiritismiä, ennustamista tai satanismia. Demonisen infestaation merkkejä voivat olla mm. esineiden kummallinen siirtyminen, selittämättömät äänet, paha haju, outo kylmyys, tuuppiminen ja äärimmillään mustien hahmojen näyttäytyminen. Usein tällainen häirintä lisääntyy ajan myötä ellei siihen puututa.
Yleensä ihmiset joutuvat demonien vaikutuspiiriin oman toimintansa vuoksi. He ovat olleet tekemisissä okkulttisten liikkeiden tai henkilöiden kanssa tai vierailleet pakanallisten uskontojen kulttipaikoissa. Joskus ovat kirotut uskonnolliset esineet tuoneet pahojen henkien vaikutuksen kotiin. Ääritapauksena ovat ihmiset, jotka ovat vihkiytyneet Saatanalle ja myyneet sielunsa hänelle.
Raamattukin tuntee kolme tapausta; foinikialaisen tytön, Filippin orjatytön ja juutalaisen pojan, jotka jo nuorina olivat joutuneet demonien valtaan. He tuskin olivat itse sitä aiheuttaneet. Ilmeisesti heidän kohdallaan oli kyse kirouksesta tai suvussa ja perheessä olevasta demonisesta vaikutuksesta. Joidenkin vanhempien tiedetään tahallaan siirtäneen pahojen henkien vaikutuksen lapsiinsa. Onneksi tämä on äärimmäisen harvinaista.
Uskovassa ihmisessä ei samanaikaisesti voi olla Pyhää Henkeä ja pahaa henkeä. Silti demonit voivat kiusata myös kastettuja uskovia ja aiheuttaa heille Jumalan sallimaa vaivaa. Tällöin kysymyksessä on uskon koetteleminen, jonka tarkoitus on viedä uskova ihminen lähemmäs Kristusta. Pahojen henkien valta on uskovien ihmisten kohdalla tarkoin rajattu ja määräaikainen.
Uskosta osattomat ihmiset voivat sen sijaan joutua yhä syvemmin Saatanan ja demonien hallintaan. Ne ottavat käyttöönsä hänen kehonsa ja jopa puhuvat hänen kauttaan, usein merkillisellä kurkkuäänellä. Rauhallinen ihminen voi possession vuoksi muuttua väkivaltaiseksi ja karkeaksi. Jälkikäteen henkilö ei kuitenkaan muista mitään niistä rumista sanoista ja aggressiivisuudesta, jota hän on osoittanut riivattuna ollessaan. Ihminen on silloin ”transsissa”, jossa paha henki käyttää hänen ruumistaan. Demonien perimmäisenä tarkoituksena on erottaa ihminen täysin Kristuksesta ja Jumalan armosta ja suistaa hänet kanssaan kadotukseen – usein oman käden kautta.
Eksorkismin ytimenä on pahan hengen käskeminen pois ihmisestä. Jeesus käytti tähän omaa auktoriteettiaan, mutta opetuslapset käskivät riivaajia ”Jeesuksen Kristuksen nimessä” lähtemään ulos (Ap. t. 16:18). Pohjimmiltaan pahojen henkien karkottaminen on juuri tällaista Kristuksen nimen ja voiman käyttämistä demoneihin. Ne eivät kestä loputtomiin Jumalan sanaa, joka asettaa Kristuksen sovituskuoleman voiman heitä vastaan. Sanan ja rukouksen vuoksi niiden on väistyttävä. Joskus tähän menee runsaasti aikaa, ja se saattaa vaatia useita eksorkismeja. Jos ihminen itse on valmis luopumaan demoneista ja seuraamaan Kristusta, silloin pahojen henkien on lähdettävä. Jos ihmisen sisin jää ilman asujaa, Pyhää Henkeä, silloin riivaajat voivat palata.
On olennaisen tärkeää, että pahojen henkien vaivaamana ollut ihminen löytää kiinteän yhteyden terveeseen, raamatulliseen seurakuntaan. Tällöin hänen uskonsa saa ravintoa, ja hän voi elää Kristuksen anteeksiantamuksen varassa. Juurtuminen Jumalan sanaan, seurakunnan rukouselämään, uskovien yhteyteen ja ehtoollisen sakramenttiin ovat suojana pahojen voimien hyökkäyksiä vastaan.
Eksorkismi ei voi jäädä yksittäiseksi tapahtumaksi, jonka jälkeen henkilö pysyy erossa Kristuksesta ja seurakunnasta. Hengellinen elämä ei korjaannu pelkällä demonien karkottamisella. Saatanan hyökkäykset ovat aina haaste hengellisen elämän kuntoon laittamiseen.
Jos epäilet pahojen henkien vaikutusta omassa elämässäsi tai läheistesi elämässä, ota yhteys tunnustukselliseen luterilaiseen pastoriin. Ellei hän itse koe voivansa auttaa, hän ohjaa sellaisen pastorin luo, jolla on kokemusta ja tietämystä tällaisten tilanteiden hoitamisesta.
Ks. myös eksorkismi Raamatussa.
