Himo (kr. epithymia, lat. concupiscentia) ei tarkoita Raamatussa ainoastaan seksuaalista halua tai vahvaa kaipausta saada jokin haluttu tavara tai herkku, vaan synnin koko olemus voidaan tiivistää sanalla himo. Aina, kun ihmisen tahto kääntyy pois niistä asioista, joita Jumala on Raamatussa käskenyt, niiden asioiden puoleen, jotka Jumala on Raamatussa kieltänyt, kyseessä on himo.

Ennen syntiinlankeemusta ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan tahto suuntautui koko ajan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään, sillä Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä. Ihmistä hallitsi rakkaus. (1. Moos. 1:26-27; Saarn. 7:29) Kun ihminen lähti syntiinlankeemuksessa seuraamaan Perkeleen viettelystä, ihmisen tahto turmeltui ja kääntyi vihaamaan jatkuvasti Jumalaa ja lähimmäistään sekä rakastamaan vain ihmisen omaa kunniaa ja nautintoa. Nyt ihmistä hallitsee himo, jota kutsutaan myös perisynniksi.

Ihmisen sydämessä asuva perisynnin himo vaikuttaa ihmisessä kaikki tekosynnit eli himosta kumpuavat syntiset teot. “Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo tulee raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti tulee raskaaksi, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14-15) Kuitenkin jo ihmisen sydämessä oleva himo, joka ei vielä ole puhjennut esiin pahoina ajatuksina tai tekoina, on itsessään synti, sillä Jumala kieltää yhdeksännessä ja kymmenennessä käskyssä: “Älä himoitse!” (2. Moos. 20:17; 5. Moos. 5:21; Room. 7:7) Näin ollen himoissaan elävä ihminen on hengellisesti kuollut, erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen, ellei Kristus häntä pelasta. “Mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.” (Ef. 2:3) Augsburgin tunnustus tiivistää Raamatun opetuksen himosta toisessa artiklassaan perisynnistä: “Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (Augsburgin tunnustus II)

Kun ihminen syntyy kasteen ja Pyhän Hengen voimasta uudestaan eli tulee Jumalan lapseksi, hän saa kaiken himonsa anteeksi. Uskovassa alkaa Hengen ja lihan välinen taistelu, jossa Pyhä Henki alkaa kuolettaa ihmisessä vielä olevaa himoa kaikkine siitä kumpuavine tekoineen. “Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. – – Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal. 5:17, 24) Sellainen ihminen, joka antaa himoilleen täyden vallan ja jossa Hengen sota lihaa vastaan on lakannut, ei voi olla Kristuksen oma. “Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Room. 8:12; vrt. Apol. IV, 143-144) Kuitenkin uskovakin tuntee vielä itsessään lihan himon vaikutuksen ja näkee sen vaikuttamia lihan tekoja, vaikka hän murehtiikin ja valittaakin tätä kurjaa tilaansa, rukoilee Jumalaa avuksi ja omistaa Jeesuksen tähden jatkuvasti kaikkien syntiensä anteeksiantamuksen. “Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” (Room. 7:21-23; vrt. Mark. 14:38) Uskovassa oleva Hengen ja lihan sota lakkaa vasta taivaassa. Silloin himon valta ihmisen elämässä on lopullisesti ohi. “Tämä nykyinen luontomme on nouseva elämään iankaikkisesti, mutta vailla perisyntiä, siitä täydellisesti erillään ja vapaana.” (FC-Ep. I, 10)

Ainoa ihminen, joka on ollut ja on itsessään täysin vapaa himon vallasta, on Jeesus Kristus. Hän on kuitenkin kokenut kaikki ihmisten kiusaukset, heikkoudet ja sairaudet ja kantanut heidän syntiset himonsa ristinpuulle. Jeesus on kärsinyt kaikkien ihmisten himojen tähden ja kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kukistanut himon vallan. Siksi hän voi pelastaa himon orjat. “Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr. 4:15)

Artikkelisuosituksia: Augsburgin tunnustus; Kiusaus; Kristus; Kuolema, hengellinen, fyysinen, iankaikkinen; Kymmenen käskyä; Laki; Lankeemus; Paatumus; Perisynti; Perkele; Pyhitys; Ratkaisuvalta, vapaa, sidottu; Synti; Uudestisyntyminen