Itäisen kristikunnan tunnetuin kirkkoisä Johannes Khrysostomos syntyi Antiokia-nimisessä suurkaupungissa vuonna 349 jKr. Hänen lapsuudestaan tiedetään vähän. Khrysostomoksen isä kuoli varhain, mutta äiti ei ajan askeettisen ihanteen mukaisesti mennyt uudestaan naimisiin. Khrysostomos sai lapsena ja nuorena korkeatasoisen koulutuksen, mikä kertoo perheen varakkuudesta. Hänen opettajansa oli ammattipuhuja, mahdollisesti tunnettu Libanius-niminen retoriikan taitaja. Johanneksesta piti tulla julkishallinnon virkamies. Parikymppisen nuorukaisen suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Kastettuaan Johanneksen piispa Meletius kutsui hänet palvelukseensa. Kolmen vuoden ajan Johannes avusti häntä ja samaan aikaan harjoitteli askeettista elämää. Sen jälkeen Khrysostomos nimitettiin seurakuntansa lukijaksi. Hänen tehtävänsä oli lukea Vanhan testamentin lukukappaleita ja epistolatekstejä jumalanpalveluksissa. Lukijan tehtävät jäivät pian tauolle kuudeksi vuodeksi, kun Johannes muutti vuorille viettämään askeettista elämää (vrt. Munkkilaisuus). Viimeiset kaksi vuotta hän asui luolassa, seisoi jatkuvasti eikä juuri nukkunut. Hän opetteli Uuden ja Vanhan testamentin tekstejä ulkoa. Äärimmäisen elämäntavan seurauksena hänen vatsansa ja munuaisensa vaurioituivat pysyvästi. Heikentynyt terveydentila pakotti Johanneksen palaamaan Antiokiaan jatkamaan lukijan tehtäviä. Kahden vuoden kuluttua palaamisesta Johannes vihittiin seurakunnan diakoniksi ja viiden vuoden päästä siitä presbyteeriksi (ks. Pastori, pappi). Kaksitoista vuotta (386-397) Johannes palveli Antiokian seurakunnan presbyteerinä. Tuona aikana hänen saarnansa saivat suuren suosion ja keräsivät runsaasti kuulijoita. Vuoden 397 lopulla Khrystomoksen elämään tuli dramaattinen käänne. Konstantinopolin piispa Nectarius oli yllättäen kuollut hetkeä aiemmin. Khrysostomoksen tietämättä hänet oli asetettu ehdolle seuraavaksi piispaksi, ja hän tuli valituksi. Khrysostomos jouduttiin kuljettamaan salaa Antiokiasta Konstantinopoliin uutta tehtäväänsä hoitamaan, sillä Antiokiaan jäänyt, saarnaajaansa ihaileva, väkijoukko olisi tehnyt julkisen lähtemisen mahdottomaksi. Khrysostomos aloitti Konstantinopolin piispana seuraavan vuoden helmikuussa. Piispallisten tehtävien ohella hän piti yhteyttä kaupungin valtaapitäviin. Myös säännölliset tapaamiset keisarin ja hänen vaimonsa kanssa kuuluivat toimenkuvaan. Vuosien mittaan Khrysostomos sai kannattajien lisäksi vastustajia. Lukuisten käänteitten jälkeen Oakin synodi pani piispan viralta syksyllä 403. Khrysostomos joutui pakenemaan Konstantinopolista. Pakomatka huononsi Krysostomoksen jo entuudestaan heikkoa terveydentilaa. Hän kuoli syyskuussa 407. Khrysostomos, suomennettuna ”Kultasuu”, muistetaan etenkin retorisesti taidokkaista saarnoistaan. Varsinkin toimiessaan presbyteerinä Antiokiassa hän saarnasi paljon. Muun muassa näin Johannes saarnasi vastasyntyneestä Vapahtajasta: Te näitte rikkautta suuressa köyhyydessä. Kuinka hän rikkaana olisi tullut kerjäläiseksi keskuuteenne? Hänellä ei ollut sijaa tai vuodetta, vaan hänet oli lähetetty maailmaan seimessä. Voi rikkauksien köyhää lähdettä! Mittaamaton terveys kantaa köyhyyttä kuin viittaa. Hänet pantiin seimeen ja hän sai maan vavahtelemaan. Hänet käärittiin kapaloihin ja hän särki synnin kahleet. Hän ei ollut edes lausunut ensimmäisiä sanojaan, kun hän opetti tietäjiä ja lähetti heidät kulkemaan toista reittiä paluumatkalle. Lainaus on poimittu joulusaarnasta vuodelta 386, jolloin Johannes palveli ensimmäistä vuottaan presbyteerinä. Saarna on varhaisin meille säilynyt kristillinen joulusaarna. Yhteensä Krystomokselta on jäänyt jopa yli 900 saarnaa meidänkin luettavaksemme. Osa niistä on myös käännetty suomeksi. Khrysostomoksen saarnat ovat paitsi retorisesti laadukkaita, myös heijastelevat hänen elinaikansa kirkollista tilannetta. Hänen tapansa tulkita Raamattua on ajan antiokialaiseen tyyliin kirjaimellinen, vastakohtana aleksandrialaisten vertauskuvalliselle tulkintatavalle. Myös hänen luolassa viettämänsä askeettiset vuodet kuultavat läpi hänen tavastaan tulkita Raamattua. Sen sijaan teologisiin oppikeskusteluihin Johannes ei saarnojensa tai muunkaan toimintansa kautta juuri osallistunut. Saarnojen lisäksi Khrysostomos on jäänyt kirkkohistoriaan hänen nimeään kantavan jumalanpalvelusliturgian johdosta. Se on yhä käytössä ortodoksisessa kirkossa. Krystostomos kirjoitti myös lukuisia kirjeitä, jotka valaisevat sekä ajan kirkollista tilannetta että kirjeen kirjoittajan ja vastaanottajan henkilökohtaisten elämien käänteitä. Eräs Krysostomoksen kirjeystävistä ja läheisimmistä tukijoista oli Olympias-niminen diakonissa. Kuolemaan johtaneen pakomatkansa aikana Johannes kirjoitti tälle 17 kirjettä. Niissä hän omien vaikeuksiensa keskellä rohkaisee masennuksesta kärsivää ystävätärtään. Aikansa kohujulkkiksen sisällä sykki siis lämmin, läheisistään välittävä, sydän. Ks. myös Khrysostomos: Kuusi kirjaa pappeudesta Kirjallisuutta: Pauline Allen & Wendy Mayer: John Chrysostom. London: Routledge (2000). Saint John Chrysostom: Letters to Saint Olympia. Translated, with an introduction, by David C. Ford. Yonkers: St. Vladimir’s Seminary Press (2016). Krysostomoksen suomennetut teokset:
Pyhien muistopäivät: Johannes Khrysostomos
13.9
