Emme pääse kovinkaan pitkälle Raamattua lukiessamme, kun Jumala katkaisee hiljaisuuden sanomalla: ”Tulkoon valkeus”. Sen jälkeen kohtaamme jatkuvasti puhuvan Jumalan. Hän kutsuu Aadamia, ohjaa Nooaa ja antaa lupaukset Abrahamille. Mitä tahansa […]


Esitykseni perustuu Thomas J. Talleyn kirjaan The Origins of the Liturgical Year (Pueblo Publishing Company, New York 1986). Talleyn perusoivallukset näyttävät puolestaan olevan peräisin Louis Duchesnen tutkimuksesta Origin du culte […]


Tälle esitykselle annettu aihe saattaa ensi kuulemalta tuntua keinotekoiselta. Rinnakkain asettelu ’kirkko’ ja ’uskovat’ voidaan helposti mieltää vastakkaisuutena. On oletettavissa, että teemamme saattaa maistua suorastan lahkohenkiseltä. Ei kai vain kirkko […]


Uuden testamentin kirjeissä törmäämme luetteloihin, joissa kehotetaan elämään ja toimimaan tietyllä tavalla. Ajatellaan vaikka 1. Kor 13:n rakkauden ylistystä tai Gal. 5:n Hengen hedelmiä. Luterilaisina saatamme mieltää nämä kehotukset vain […]


Κυριε ελεισον! Yhteisen ripin ja mahdollisen päivän psalmin jälkeen seurakunta aloittaa varsinaisen jumalanpalveluksen laulamalla “Herra armahda” (Kr. Kyrie eleison). Kyrie-rukouksen parina liturgiassa seuraa Gloria (“Kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Alun perin Jumalanpalvelus […]


Mitä tarkoitan ”hölmöllä rukoilijalla”? Jo useita vuosia olen ajatellut kirjoittaa omista rukouksistani, mutta en ole keksinyt kunnon otsikkoa. En väitä keksineeni sitä nytkään. Minkälainen rukoilija olen? ”Avuton”? – se kuulostaa […]


Seuraavassa olen yrittänyt piirtää alustavaa hahmotelmaa joistakin olennaisista kulttuurin muutoksista, jotka ovat tapahtuneet tai tapahtumassa keskellämme. Aavistukseni on, että tätä taustaa vasten monet käytännöllisen seurakunta- ja järjestöelämän piirteet tulevat ymmärrettäviksi. […]


Aikamme kristitty kuulee harvemmin opetusta ripistä. Yksi syy on historian painolasti. Kun teologinen keskustelu sivuaa rippiä, moni tulee varautuneeksi. Ei aikaakaan, kun pöytä täyttyy varoittavista esimerkeistä ja rakentava keskustelu hukkuu historian luurankojen kolinaan.

Myös liberaaliteologialla on osuutensa ripin inflaatioon. Kun kirkosta katoaa usko Raamattuun, katoaa elävä lain ja evankeliumin saarna. Ja kun laittomuus valtaa saarnatuolin, se valtaa myös seurakuntalaisten sydämet. Rippi ja synninpäästö muuttuvat yleiseksi armon aatteeksi, ja menettävät todellisen merkityksensä.

Luther taisteli vapaan, uskossa omistettavan synninpäästön puolesta. Tehtävä oli haastava. Oli avattava pelon nauhat ja pakon kääreet, ja nostettava rippi Jumalan lahjana kaikkien nähtäväksi. Ja samalla oli taisteltava myös orastavaa hengellistä veltostumista vastaan. Isossa katekismuksessa kuuluukin rajanveto molempiin suuntiin.

Kun nykykristitty kysyy, miksi tarvitsen rippiä, taustalla kaikuu usein tyhjiö. Pakko on mennyttä, mutta niin myös raitis opetus synnistä ja Kristuksen kalliisti maksetusta armosta. Jäljellä on aran protestantin hapuileva avaus; tiedän, että rippiä tarvitaan, kerro sinä miksi.


Voimme ajatella kirkkotaiteeksi kaiken sen, mitä vuosisatojen aikana kirkkoihin on tehty: seinä-, katto- ja lattiapinnoille, koristelut, puulle tai pingotetulle kankaalle tehdyt maalaukset, veistokset, kaiverrukset, laajemmin ymmärrettynä myös alttarikrusifiksit, ehtoollisastiat ja […]


1. Johdanto 1.1. Laulava ja soittava Jumalan kansa Suomen Evankelisluterilainen lähetyshiippakunta sai syksyllä 2015 uuden, oman virsikirjan ”Luterilaisia virsiä”. Se ei korvaa sitä vuoden 1986 virsikirjaa, jota Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on […]



Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos