Kiehtova antinomismi

”Kristus on lain loppu”, julistaa Paavali. Laki oli jälkikäteen tehty lisäys ja vartioi meitä Kristuksen tuloon asti. Mutta nyt me emme enää ole sen alaisia (Gal. 3:24-25). Me olemme kuolleet […]


Kiirastorstai

Kristillinen kirkko on alusta saakka viettänyt Herran ateriaa, pyhää ehtoollista (Ap.t. 2:42). Herra sanoi ehtoollista asettaessaan mm. ”Tehkää se minun muistokseni”. Tämä ei merkitse, että ehtoollinen olisi vain muistoateria, vaan […]


Kiitos ja ylistys Herralle

Emme pääse kovinkaan pitkälle Raamattua lukiessamme, kun Jumala katkaisee hiljaisuuden sanomalla: ”Tulkoon valkeus”. Sen jälkeen kohtaamme jatkuvasti puhuvan Jumalan. Hän kutsuu Aadamia, ohjaa Nooaa ja antaa lupaukset Abrahamille. Mitä tahansa […]


Kirkkovuoden synty

Esitykseni perustuu Thomas J. Talleyn kirjaan The Origins of the Liturgical Year (Pueblo Publishing Company, New York 1986). Talleyn perusoivallukset näyttävät puolestaan olevan peräisin Louis Duchesnen tutkimuksesta Origin du culte […]


Kirkkovuosi

Kirkkovuosikalenteria pyörittävä ohjelma kaatui pääsiäisen alla. Kirkkovuoden tulevat pyhät julkaistaan toistaiseksi tässä alla: Kiirastorstai Pitkäperjantai Hiljainen lauantai Pääsiäisyö Pääsiäispäivä 2. pääsiäispäivä


Kirkon oikeus ja uskovien oikeus

Tälle esitykselle annettu aihe saattaa ensi kuulemalta tuntua keinotekoiselta. Rinnakkain asettelu ’kirkko’ ja ’uskovat’ voidaan helposti mieltää vastakkaisuutena. On oletettavissa, että teemamme saattaa maistua suorastan lahkohenkiseltä. Ei kai vain kirkko […]


Kyrie eleison! Herra armahda!

Κυριε ελεισον! Yhteisen ripin ja mahdollisen päivän psalmin jälkeen seurakunta aloittaa varsinaisen jumalanpalveluksen laulamalla “Herra armahda” (Kr. Kyrie eleison). Kyrie-rukouksen parina liturgiassa seuraa Gloria (“Kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Alun perin Jumalanpalvelus […]


Maailman hölmöimmän rukoilijan ajatuksia

Mitä tarkoitan ”hölmöllä rukoilijalla”? Jo useita vuosia olen ajatellut kirjoittaa omista rukouksistani, mutta en ole keksinyt kunnon otsikkoa. En väitä keksineeni sitä nytkään. Minkälainen rukoilija olen? ”Avuton”? – se kuulostaa […]


Markkinoiden voitto kristinuskosta?

Seuraavassa olen yrittänyt piirtää alustavaa hahmotelmaa joistakin olennaisista kulttuurin muutoksista, jotka ovat tapahtuneet tai tapahtumassa keskellämme. Aavistukseni on, että tätä taustaa vasten monet käytännöllisen seurakunta- ja järjestöelämän piirteet tulevat ymmärrettäviksi. […]


Miksi tarvitsen rippiä?

Aikamme kristitty kuulee harvemmin opetusta ripistä. Yksi syy on historian painolasti. Kun teologinen keskustelu sivuaa rippiä, moni tulee varautuneeksi. Ei aikaakaan, kun pöytä täyttyy varoittavista esimerkeistä ja rakentava keskustelu hukkuu historian luurankojen kolinaan.

Myös liberaaliteologialla on osuutensa ripin inflaatioon. Kun kirkosta katoaa usko Raamattuun, katoaa elävä lain ja evankeliumin saarna. Ja kun laittomuus valtaa saarnatuolin, se valtaa myös seurakuntalaisten sydämet. Rippi ja synninpäästö muuttuvat yleiseksi armon aatteeksi, ja menettävät todellisen merkityksensä.

Luther taisteli vapaan, uskossa omistettavan synninpäästön puolesta. Tehtävä oli haastava. Oli avattava pelon nauhat ja pakon kääreet, ja nostettava rippi Jumalan lahjana kaikkien nähtäväksi. Ja samalla oli taisteltava myös orastavaa hengellistä veltostumista vastaan. Isossa katekismuksessa kuuluukin rajanveto molempiin suuntiin.

Kun nykykristitty kysyy, miksi tarvitsen rippiä, taustalla kaikuu usein tyhjiö. Pakko on mennyttä, mutta niin myös raitis opetus synnistä ja Kristuksen kalliisti maksetusta armosta. Jäljellä on aran protestantin hapuileva avaus; tiedän, että rippiä tarvitaan, kerro sinä miksi.



Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos