Raamatussa mainitaan usein sana sydän (kr. καρδία). Raamatun mukaan ihmisen todellisen luonteen ja motiivit juuri sydän tuo esiin. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa: ”Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne”( Lk 12:34). Ajatus on, että ihmisen sydän paljastaa, mikä on hänelle kaikista tärkein asia maailmassa, mikä tai kuka on hänen aarteensa.
Sydämellä Raamatun kielessä tarkoitetaan yleensä älykkyyden paikkaa, oveluutta, hyviä tai pahoja ajatuksia, ylpeyttä, nöyryyttä, iloa, mutta ei oikeastaan myötätuntoa, hellyyttä tai voimakasta tunnetta, kuten me sen usein luemme. Raamatun opetuksen mukaan syntiinlankeemuksen jälkeen ihmissydän muuttui kelvottomaksi (1. Ms. 6:5-6.). Ihmissydän ei ole luonnostaan kuuliainen Jumalalle, vaan se suuntautuu monessa Jumalan tahdon vastaisiin asioihin. Samalla ihminen on kadottanut ymmärryksen ja tahdon Jumalan puoleen kääntymiseen. Ihminen on luonnostaan suuntautunut Jumalaa vastaan (Room. 8:7-8, 1.Kor.2:14).
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kiteytetään ihmissydämen kyvyttömyys seuraavasti: ”Me kaikki perimme luonnostamme Aadamilta sellaisen sydämen, mielen ja ajatustavan, joka korkeimpien kykyjensä ja järjen valon puolesta asennoituu jyrkästi Jumalaa ja Hänen korkeinta käskyään vastaan”.
Raamatun mukaan jokainen ihmissydän on poikennut pois, eikä ole yhtäkään joka elää täydellisesti Jumalan tahdon mukaan. Raamattu kuvaa, että suuret uskonsankaritkin ovat omassa itsessään toivottomia. Niin oli esimerkiksi avionrikkoja Daavid, kuin myös murhanhimoinen ja omavanhurskas Sauluskin, josta Kristuksessa tuli valittu Kirkon ase, mutta itsessään vähäinen Paavali. Vain Jumala voi muuttaa sydämen.
Jumala tutkii ja tuomitsee ihmisen sydämen. Ilman Pyhää Henkeä ihminen halveksii Jumalan tuomiota, syyttää ehkä onnettomuuksistaan Jumalaa ja käy itse tuomitsemaan Häntä. Vain Pyhä Henki antaa ihmissydämeen jumalanpelon, uskon ja halun ottaa vastaan lohdutus Kristuksessa. Tätä edeltää yleensä ihmisen kauhistuminen sydämensä tilasta, jonka saa aikaan Jumala. Kauhistunut ja toivoton sydän taipuu tarrautumaan armoon Kristuksessa, Häneen, joka täytti lain ja sovitti maailman synnin. Ilman Jumalan apua ihmisen on mahdoton tunnistaa ja tunnustaa sydämensä surkea tila. Myös armon ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen on Pyhän Hengen työtä ihmissydämessä.
Ihmisille kaikkialla maailmassa Jumala on piirtänyt sydämiin yhteisen oikeustajun, jonka rikkomisesta jokainen joutuu kerran vastuuseen. Pyhän Hengen saamisen kautta laki kirjoitetaan saajan sydämeen ja alkaa uusi elämä Kristuksessa. Tunnustuskirjoissa kirjoitetaan: ”Jumala ei tee ketään väkisin hurskaaksi. Niitä ei käännytetä, jotka pysyvästi vastustavat Pyhää Henkeä ja toistuvasti kieltäytyvät hyväksymästä totuutta, vaikka sen tuntevatkin.. Jumala kuitenkin vetää luokseen sellaista ihmistä, jonka Hän tahtoo käännyttää, vetää siten, että hänen pimentyneestä ymmärryksestä tulee valaistu ja uppiniskaisesta tahdosta kuuliainen. Tätä Raamattu sanoo uuden sydämen luomiseksi” (FC, Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt).
Uudistunut sydän tekee hyviä tekoja, koska Jumala niin käskee. Ei siksi, että hyvät teot pelastaisivat, vaan koska se on Jumalan tahto. Uskon tähden nämä teot ovat kuitenkin pyhiä, vaikka edelleen ihmisen synnillinen luonto pyrkii niitä tahraamaan. Ulkopuolisille Kristus ilmaisee näissä teoissa valtakuntansa suuruuden ja rakkauden tässä maailmassa.
Jumalan sydän opitaan tuntemaan Kristuksessa. Jumala rakkautensa tähden antoi Poikansa, jotta ihmisen sydämen synti sovitettaisiin ja syntyisi uusi luomus. Kastevedessä meidät kokonaan pestään puhtaaksi saastaisen sydämemme synneistä ja liitetään Kristukseen (Hepr. 10:22). Ehtoollisen viinissä ja leivässä, Kristuksen ruumiissa ja veressä, yhä uudelleen ja uudelleen uudistetaan Jumalan kanssa solmittu liitto ja puhdistetaan synneistä.
