Kolminaisuudella (lat. trinitas) tarkoitetaan sitä Jumalan kolminaista ykseyttä, jota kaikista selkeimmin juuri Jeesus opetti. Eräässä vanhalta kirkolta perimässämme uskontunnustuksessa tämä tiivistetään: ”Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala” (Athanasioksen tunnustus). Vanhassa testamentissa Jumala on yksi: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5 Moos 6:4). Ja kuitenkin jo heti maailman luomisessa persoonallinen Jumalan Sana luo kaiken ja persoonallinen Jumalan Henki liikkuu vetten yllä (1 Moos 1:1–2). Jo ennen ajanlaskumme alkuakin juutalaiset rabbit ovat puhuneet Jumalasta yhtenä, mutta erottaneet hänestä hänen persoonallisen Viisautensa (vrt. Sananl 8:22–31). Tältä pohjalta ymmärretään oikein Jeesuksen opetus, kun hän ilmaisee olevansa tuo Jumalan ihmiseksi tullut Viisaus (Matt 11:19). Toisessa kohdassa hän sanoo: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh 14:9).
Kun Jeesus kerran sanoi juutalaisille: ”Minä ja Isä olemme yhtä”, olisi kansanjoukko tahtonut langettaa hänelle välittömästi kuolemantuomion. Mistä hyvästä, Jeesus kysyy, ja he vastaavat: ”jumalanpilkan tähden… koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi” (Joh 10:30–33). He siis eivät ajatelleet hänen opettavan monijumalaisuutta, tai että Jeesus olisi jotenkin Isää alempiarvoinen, vaan hänen veroisensa ja yksi hänen kanssaan. Pyhä Henki on yhtä lailla Isän Jumalan Henki kuin Jeesuksenkin Henki. Hänestä Jeesus sanoo, että Isä lähettää Pyhän Hengen puolustamaan opetuslapsia (Joh 14:26), mutta hetkeä myöhemmin Jeesus sanoo itse lähettävänsä Pyhän Hengen Isän luota (Joh 15:26). Jeesus ja Isä Jumala ovat siis yhdenveroisia lähettäessään Pyhän Hengen maailmaan. Tällä tavalla aina muulloinkin Jumalan yhden persoonan toimiessa toisetkin persoonat osallistuvat siihen.
Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä vaikkapa Jeesuksen kastehetkellä, jolloin Jeesus kastetaan, Isä puhuu taivaasta ja Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa hänen ylleen (Mark 1:10–11). Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus käskee kastamaan kaikki kansat hänen opetuslapsikseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei nimiin (Matt 28:19–20).
Kristityt opettavat, että on vain yksi Herra: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef 4:5). Ja silti tuota nimitystä Herra käytetään erikseen kaikkien persoonien yhteydessä:
1) Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5. Moos 6:4).
2) Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä… ja yksi Herra, Jeesus Kristus… (1. Kor. 8:6).
3) Sillä Herra on Henki… (2. Kor. 3:17).
Ensimmäisten kristittyjen lyhyenä uskontunnustuksena oli ”Jeesus on Herra” (Room 10:9), millä tarkoitettiin juuri edellä kuvattua. Hän on sama kuin Vanhan testamentin Herra, Israelin Jumala. Tällä tavalla Jumalan kolminaisuuteen voidaan uskoa oikein vain juutalaista taustaa vasten, koska Jeesus oli Vanhan testamentin kirjoitusten täyttymys. Sen sijaan se tulee väistämättä väärinymmärretyksi muiden kansojen monijumalaisista tai antiikin filosofisista maailmankatsomuksista käsin. Sama pätee vaikkapa nykyaikaiseen luonnontieteiden materialistiseen maailmankuvaan. Näitä väärinkäsityksiä Kirkko on kaikkina aikoina pyrkinyt oikaisemaan uskontunnustuksillaan. Ei lisätäkseen Jeesuksen opetukseen mitään vaan karsiakseen väärää painolastia sen ympäriltä.
Kts. lisää: Oppi ja vapaus, Salatun Jumalan paljastettu kolmiyhteisyys
