Suomalaiseen kristilliseen sanankäyttöön on juurtunut termi ”etsikkoaika”. Sana johtuu vuoden 1938 Uuden testamentin käännöksestä, jossa se esiintyy muutaman kerran. Myös Kristinoppi eli Vähän katekismuksen selitys vuodelta 1948 on taustalla.
Ensimmäinen näistä kohdista, joissa puhutaan raamatunkäännöksemme mukaan ”etsikkoajasta” on Luuk. 19:44, jossa Jeesus profetoi Jerusalemin tuhon ja sanoo mm: ”eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” Kyseessä on siis jokin aika, jolloin Jerusalemin, tai laajemmin sanottuna koko Jumalan vanhan liiton kansan, olisi tullut tuntea ”etsikkoaikansa” ettei sitä tulisi kohtaamaan tuho, joka sitten koitti vuonna 70jKr. Silloin Tituksen johtamat Rooman legioonat tuhosivat koko käytännössä koko Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin. Ei jäänyt kiveä kiven päälle.
Toinen kohta, jossa puhutaan ”etsikkoajasta”, tai tarkemmin ”etsikkopäivästä” on 1. Piet. 2:12, jossa apostoli kirjoittaa esim: ”teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” Tässä Pietari sanoo, että on tietty Jumalan päivä, jota muistaen kristittyjen tulee elää, jotta kaikki kansat voisivat ylistää Jumalaa kyseisen päivän koittaessa. Mistä on oikein kysymys?
Usein etsikkoajasta on sellainen käsitys, että se on ihmisen elämässä aivan tietty ajanjakso, jolloin Jumala kutsuu häntä. Tuon ”etsikkoajan” aikana ihmisen olisi sitten vastattava Jumalan kutsuun, koska Jumala ei ehkä enää kutsukaan ihmistä enää uudelleen. Tällöin ihminen olisi ikuisesti kadotettu. Vuoden 1948 Kristinopissa, joka on kulunut monen suomalaisen luterilaisen käsissä sanotaan kohdassa 68. Etsikkoaika seuraavasti: ”Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.” Tämän jälkeen seuraa muutama raamatunkohta, jotka eivät itse asiassa puhu varsinaisesti ”etsikkoajasta” yhtään mitään. Ei ole väärin sanoa, että Jumala kutsuu ihmistä jonakin tiettynä aikana hyvin voimakkaasti. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Raamatun ”etsikkoajan” kanssa.
Sanat, jotka meidän Raamattuumme on käännetty ”etsikkoaika” tai ”etsikkopäivä” tulisi kääntää esimerkiksi ”vierailuaika” tai ”vierailupäivä”. Myös ”etsintäaika” tai ”etsintäpäivä” olisi mahdollinen käännös. Nämä sanat sisältävät ajatuksen, että Jumala vierailee kansansa tai ylipäätään ihmisten luona. Kun Jeesus puhui Luuk. 19 ”etsikkoajasta”, Hän tarkoitti juuri sitä aikaa kun Hän, ihmiseksi syntynyt Jumala tuli vierailemaan kansansa luona ja etsi kadonneita. Pietarin kirjeen kohta taas puhuu siitä päivästä, jolloin Jeesus tulee toisen, viimeisen kerran maan päälle ”vierailulle”. ”Etsikkoaika” on täten yksinkertaisesti se aika, jolloin Jeesus tuli ja tulee näkyvästi maan päälle. Miksi tämä on tärkeä uskoa ja ymmärtää?
Jos etsikkoajasta on sellainen käsitys, että se on aika jolloin Jumala (ainoastaan) kutsuu ihmistä, saattaa joku ihminen tai hänen lähimmäisensä joutua turhaan epätoivoon. Jumalahan nimittäin kutsuu kaikkia ihmisiä luokseen jatkuvasti. Hän ilmoittaa itsensä luomakunnassaan ja erityisesti Pojassaan Kristuksessa ja Hänen kirjassaan Raamatussa. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan iankaikkiseen kadotukseen. Etsikkoaika onkin aina, kun Kristuksen säätämät ja asettamat armonvälineet, evankeliumi ja sen saarna, pyhä kaste ja Herran pyhä ehtoollinen ovat oikeassa käytössä. Näiden välineiden kautta Jeesus nimittäin tulee ”vierailulle” ihmisten luo; Hän puhuu, Hän on kohdattavissa ja vastaanotettavissa. Tämä on oikea käsitys ”etsikkoajasta”.
Väärä käsitys etsikkoajasta pitää sisällään väärän käsityksen ihmisen syntiturmeluksesta. Ajatellaan, että ihminen voisi jotenkin itse päättää ”ottaa Jeesuksen vastaan”. Raamatun mukaan ei kuitenkaan voi, sillä luonnollinen ihminen vastustaa ja vihaa Jumalaa. Joko ihminen on kristitty eli Jumalan oma tai ei ole. Ei ole mitään välimuotoa. Jumala luo ihmiseen uskon Sanansa kautta. Ihmisessä ei ole itsessään mitään kaikupohjaa tai vastaanottokykyä Jumalan Sanaa kohtaan, vaan Pyhä Henki vaikuttaa uskon Sanan ja sakramenttien kautta, missä ja milloin haluaa. Mikäli ihminen ei usko Jeesukseen tämän elämän aikana, menee häneltä etsikkoaika ohi. Tässä mielessä ihmisen koko elämä on etsikkoaikaa, sillä missä ja milloin vain Jumalan Sanaa julistetaan, ihmisiä kastetaan ja Herran pyhä ehtoollinen jaetaan on Kristus läsnä ja kutsuu ihmisiä yhteyteensä, uskomaan Häneen. Voimme tiivistää raamatullisen käsityksen etsikkoajasta seuraavasti:
Etsikkoaika = Jeesus on tullut etsimään kaikkia ihmisiä ja Hän on kohdattavissa siellä, missä Hän on luvannut olla. Tämä merkitsee Jumalan Kirkossa saarnattavia ja jaettavia armonvälineitä. Niissä ja niiden kautta Jeesus tulee luoksemme ja pelastaa meidät.
