Hurskaus (kr. eusebeia), vrt. hurskas (kr. dikaios), jumalattomuus (kr. asebeia), vanhurskaus (kr. dikaiosyne; lat. iustitia)
Hurskas tarkoittaa oikeaa väärän vastakohtana. Hurskas on sellainen ihminen, joka elää Jumalalle kuuliaista ja pyhää elämää noudattaen hänen käskyjään (Apt. 10:2, Matt. 1:19) Vanhassa liitossa hurskaus oli luonteeltaan lakihurskautta. Jumala valitsi Israelin kansakseen ja pyhitti sen itselleen. Israelilla ei saanut olla muita jumalia. Jumala uskoi kansalleen tuntemisensa valon laissa (Toora, viisi Mooseksen kirjaa). Sen tunteminen ja noudattaminen sitoi Israelin Jumalan liittoon ja oikeaan jumalanpalvelukseen. Oikean uskon ja käskyjen päämäärä oli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen (5. Moos 6:5, 3. Moos.9:18).
Ulkoisesta lain noudattamisesta ja jumalanpalvelusmenoista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos sydän on kaukana Herrasta ja eletään rakkaudettomasti syntiä tehden (Jes. 58, Matt 23:28). Käskyjen päämäärä on juuri elää lähellä Jumalaa ja lähimmäistä rakastaen. Lakihenkisyys joka unohtaa käskyjen päämäärän päätyy väistämättä kaksinaismoralismiin. Lakihenkinen ihminen etsii lain noudattamisesta hyötyä ja ansiota hyljäten Jumalan armon ja laupeuden. Oikea tie ei myöskään ole lain hylkääminen (antinomismi). Laiton ihminen elää jumalattomuudessa (asebia), vailla Jumalan pelkoa. Jumala on luvannut pelastaa hurskaat kiusauksista ja tuomiosta. Jumalattomat ja tottelemattomat hän jättää syntiensä valtaan ja heitä kohtaa Jumalan tuomio. (2.Piet.2:9; 3:7; Room.1:18).
Vanhan liiton kansan yhteiskunnallista elämää ja uskonnonharjoitusta ohjanneet lait eivät enää koske kristittyjä. Kymmenen käskyä ovat sen sijaan aina voimassa.
Ihminen ei kykene täyttämään Jumalan käskyjä, koska on syntiinlankeemuksessa menettänyt alkuvanhurskauden. Jumalaton ihminen on hengellisesti kuollut. Hän kykenee ”yhteiskunnalliseen vanhurskauteen” (lat. iustitia civilis) eli jossain määrin täyttämään toisen lain taulun lähimmäistä koskevia käskyjä. Mutta nämäkään teot eivät syvimmässä mielessä ole puhtaita ja Jumalalle mieluisia, koska niitä ei ole tehty uskossa ja rakkaudessa Jumalaan.
Jumala sen sijaan on vanhurskas. Hän osoittaa vanhurskautensa siinä, että hän vanhurskauttaa syntisiä (Matt.9:13, Room 3:23-26). Kristityn vanhurskaus perustuu Kristuksen sovitustyöhön ja täydelliseen kuuliaisuuteen Isälle, jotka Jumala lukee Kristukseen uskovien ja kastettujen hyväksi (Room.10:4). Pyhän Hengen eläväksi tekemä ihminen kääntyy Jumalan puoleen uskossa ja luottamuksessa. Hän rakastaa Jumalaa sydämestään ja palvelee häntä uudessa kuuliaisuudessa (Augsburgin tunnustus, VI artikla). Jumalan vanhurskauttavan työn seurauksena ihmisen elämään avautuu uusi todellisuus. Kristitty saa iloita Kristuksen lahjavanhurskauden tuomasta syntien anteeksiantamuksesta ja Pyhän Hengen aikaan saamasta pyhityksestä. Toisaalta hän joutuu päivittäin näkemään itsessään syntiturmeluksen ja taistelemaan sitä vastaan. Kristitty on Kristuksen tähden kokonaan vanhurskas, mutta samalla hän säilyy kokonaan syntisenä (lat. simul iustus et peccator). Hän joutuu kokemaan myös ulkoisen maailman vainoa (2. Tim. 3:12). Kristitty vapautuu synnin turmeluksesta lopullisesti vasta Jumalan kirkkauden valtakunnassa.
Kristitty elää uuden liiton elämää kasteen armoliitossa. Oikeasta uskosta seuraa oikea jumalanpalvelus (latreia) ja hurskas ja jumalinen elämä (eusebeia). Kristityn kuuluu elää Jumalan omana ja hänen palvelijanaan, jatkuvassa yhteydessä Kristukseen. Hänen tehtävänään on ottaa vastaan Jumalan armoa ja rakkautta ja jakaa niitä lähimmäisilleen. Keskeistä on lepopäivän pyhittäminen alttarin ja saarnatuolin yhteydestä, jossa seurakunta on Jumalan palveltavana (lain 1.taulu). Messusta Jumala lähettää kristityn arjen jumalanpalvelukseen. Kristitty palvelee lähimmäisiään rakkaudessa, Jumalalta saamassaan kutsumuksessa, käskyjen mukaan eläen (lain 2.taulu). Kristitty elää Jumalan lahjojen äärellä. Hän rukoillen, kiittäen ja ylistäen Jumalaa uskoo itsensä, lähimmäisensä ja kaikki elämänsä asiat Jumalan haltuun. Hän tunnustaa Jumalalle syntinsä ja uskoo ne Kristuksen tähden anteeksi. Hurskauteen liittyykin olennaisena tämä Jumalaa lähellä ja hänen armostaan eläminen.
Uskonpuhdistuksen myötä kirkastui oikea vanhurskauttamisoppi. Sen myötä kirkastui oikea hurskas kristillinen elämä. Sitä mukaa kun vanhurskauttamisoppi vesittyy, katoaa myös oikea ja hurskas kristillinen elämä.
(Alkuperäinen julkaisu: 11.10.2016)
