Pastori, pappi

23.12.2016 • Ydinkohdat / P

Kirkon virasta käytetään suomen kielessä yleensä sanoja pappi tai pastori. Pappi juontuu sanasta isä. Pastori tuleen latinankielisestä sanasta pastor eli paimen. Usein puhutaankin pappisvirasta tai paimenvirasta. Tämä kirkon erityinen virka saadaan pappisvihkimyksessä.

Kirkon virkaa ei johdeta Israelin kansaa koskeneesta Aaronin tai Leevin suvun periytyvästä pappeudesta (2.Moos.28:1; 32:26) vaan Jeesuksen asettamasta apostolin virasta. Kristus lähetti apostolit, jotka puolestaan asettivat seurakuntiin paimenet (Tiit.1:5). Uudessa testamentissa seurakuntaa palvelevasta viranhoitajasta ei käytetä sanaa pappi. Jumalan kansa on kuninkaallinen papisto (1.Piet.2:9). Sen sijaan apostolin lisäksi esiintyvät termit piispa eli episkopos, vanhin eli presbyteeri, palvelija eli diakoni, evankelista, paimen, julistaja, huoneenhaltija (Ap.t.20:28, 1.Kor.4:1, Ef.4:11; Fil.1.1, Tiit.1:7). Termit voivat vaihdella, mutta itse asia on ratkaiseva. Viran ymmärryksen kannalta olennaista on nähdä, kuka viran on asettanut ja mitkä ovat sen tehtävät.

Kristus Jeesus on kirkon viran haltija ja asettaja. Hän itse toimii paimenviran kautta. Viran perusta ei ole jonkun henkilökohtainen kyky tai hengelliset lahjat. Virka ei liioin saa valtuutustaan seurakuntalaisten antamista oikeuksista hoitaa yhteisiä tehtäviä. Virkaa ei siis johdeta kaikkien uskovien yhteisestä pappeudesta, johon pyhässä kasteessa liitetään. Kristus itse kutsuu, valtuuttaa ja lähettää virkaan Pyhässä Hengessä seurakunnan kutsun kautta (Ap.t.20:28). Virka on siten jumalallinen säädös. Kristus antaa viran lahjan asettaessaan kasteen, ehtoollisen ja avaintenvallan julkisen käytön (Matt.28:20, Luuk.22:19, Joh.20:21). Virka ja tehtävät kuuluvat siten yhteen. Paimenvirka on armonvälinevirka. Kyseessä on evankeliumin lahjojen jakamisen virka. Siksi se on välttämätön kirkon elämälle. Virka on seurakuntaa varten. Pastorit ovat seurakuntalaisten palvelijoita eivätkä niiden herroja (1.Kor.3:4, 22; 1.Piet.5:1-2).

Kristuksen oma virka on kolminainen. Hän on pappi, profeetta ja paimen/kuningas (Matt.12:6, 41–42, Joh.10, Hep.9:11). Pappina hän uhrasi itsensä puolestamme ristillä. Profeettana hän julisti ja ilmoitti Isän koko pelastustahdon. Paimenena ja kuninkaana hän johtaa laumaansa ja kansaansa Pyhän Henkensä kautta. Kirkon virassa pappi puolestaan jakaa ehtoollisella Kristuksen ristinuhrin lahjat. Saarnaajana hän julistaa Raamatun profeetallisista ja apostolisista teksteistä Jumalan lain ja evankeliumin. Paimenena hän johtaa seurakuntaa sanalla ja sakramenteilla ja varjelee sitä harhaopeista torjumalla väärät opit ja opettajat. Surullinen tosiasia on, että osa paimenista on nimestään huolimatta palkkapaimenia ja raatelevia susia (Joh.10:12, Ap.t.20:29). Pastori joutuu tekemään tiliä viranhoidostaan (Jaak.3:1).
Paimenvirka edustaa Kristusta seurakunnassa ja toimii seurakuntaperheessä isän virassa (Luuk.10:16, 1.Kor.4:15). Nainen ei voi siten toimia pastorina (1.Kor.14:34, 1.Tim.2:12, 3:2).

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kirkon virasta käytetään useita synonyymejä, kuten saarnavirka, palveluvirka, sanan ja sakramenttien virka, Jumalan sanan virka (ministerium verbi divini). Viran ymmärretään olevan vanhurskauttavan uskon syntymisen ja vahvistumisen palveluksessa. ”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka” (CA V).
”Piispojen valta merkitsee evankeliumin mukaisesti valtaa ja Jumalan käskyä saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit. Kristus näet lähettää apostolit käskien: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt (Joh.20:21–23)” (CA XXVIII).


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos