Kirkon varhaisista ajoista lähtien on ollut tapana nimetä kastettavalle kummit. Kummien tehtävänä on toimia kasteen todistajina, rukoilla kastettavan puolesta, tukea häntä kristillisessä kasvatuksessa ja kasvussa ja olla kaikkina aikoina hänelle esimerkkinä Kristukseen uskovan pyhästä elämästä.
Kummin tulee olla oman kirkkonsa konfirmoitu jäsen. Kummeja tulisi olla vähintään kaksi mutta kummien määrä voi myös vaihdella. Kummin tehtävä ei ole juridinen tehtävä vaan hengellinen kutsumus. Tähän kutsumukseen ei niinkään kuulu suurien ja säännöllisten lahjojen antaminen kastetulle, vaan auttaa häntä elämään kasteessa saatujen hengellisten lahjojen äärellä. Kummi ei olekaan ensisijaisesti kastettavan kaveri vaan hengellinen kumppani ja tuki hengellisen elämän tarpeisiin. Lapsen ensisijaiset hengelliset kasvattajat ovat tämän omat vanhemmat. Aikuisen hengellinen kasvattaja on seurakunnan pastori. Kummi kuitenkin toimii muun seurakunnan kanssa apuna ja tukena kristillisen elämän polulla. Erityisesti pienen lapsen kummin tulee auttaa ja rohkaista kastetun vanhempia kristillisessä kasvatuksessa ja elämässä. Pienen kummilapsen voi esimerkiksi napata jumalanpalveluksessa syliinsä ja tämän kasvaessa muuten saada tämä kokemaan itsensä kaivatuksi seurakunnan keskellä. Kummi kysyy kuulumisia, kehottaa tulemaan kirkkoon vaikeinakin aikoina, rukoilee ja tarjoaa kuuntelevan korvan. Kummi voi kaivaa arkisen kanssakäymisen keskellä esiin Raamatun ja lukea rukoukset kotona. Näin kummi auttaa kastettua juurtumaan säännölliseen Jumalan Sanan tutkimiseen ja arkiseen rukous-elämään
Kummin tulee tunnustaa samaa uskoa kuin kastettavan. Luterilaisen kummin tulee tunnustautua siihen uskoon, joka on ilmaistuna Apostolisessa uskontunnustuksessa ja opetettuna Vähässä katekismuksessa. Kummin tulee olla aktiivinen jäsen omassa seurakunnassaan. Ihanteellista on, että ainakin yksi kummeista voisi olla kastettavan kanssa saman seurakunnan jäsen. Tällöin ajatus hengellisestä opastajasta ja auttajasta toteutuu käytännössä kun arkista elämää jaetaan seurakunnan keskellä. Vanhastaan kummit ovat osallistuneet kastettavan rinnalla jumalanpalvelukseen ja varmistaneet ettei hän jää yksin kaste-opetuksen päätyttyä.
Tällainen kutsumus voi tuntua etukäteen raskaalta. Kummin tehtävää ei kuitenkaan ole syytä pelästyä. Se kannattaa ottaa vastaan luottamuksen osoituksena, haasteena ja mahdollisuutena. Tietenkään kristillisenä kutsumuksena se ei aina ole helppo tai kevyt. Kummin ei kuitenkaan tarvitse olla super-ihminen tai erityis-uskovainen. Riittää että kummi on tavallinen kristitty joka elää kristillistä elämää. Kummin tehtävä ei ole opettaa omasta erinomaisuudestaan vaan Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä miten kristitty elää Hänen yhteydessään. Silloin kummiuden paino ei ole kummin erinomaisuudessa vaan kummin ja kastetun yhteisessä kristillisessä elämässä Kristuksen, tämän asettamien armonvälineiden ja kristillisen seurakunnan yhteydessä.
Artikkeli-suositukset: kaste, armonvälineet, seurakunta
