Isä meidän -rukous

11.10.2016 • Ydinkohdat / I

Jeesus opetti omilleen rukouksen, jota kutsumme alkusanojen mukaan yleensä Isä meidän -rukoukseksi, tai opettajansa mukaan Herran rukoukseksi. Tämä pieni ja yksinkertainen rukous on kulkenut kristikunnan mukana jumalanpalveluselämässä ja kristityn henkilökohtaisessa hartauselämässä alusta alkaen; se olikin yksi niistä keskeisistä salaisuuksista, jotka kasteoppilaille välitettiin suullisesti marttyyrikirkon aikoina, yhtenä keskeisenä osana kasteopetusta eli katekeesia.

Maailma on täynnä rukouskirjoja, jotka ovat täynnään toinen toistaan hienompia rukouksia. Millä tavalla tämä yksi poikkeaa niistä? Eikö ole sitä paitsi tärkeämpää rukoilla palavasti ja sitä, mitä omasta sydämestä nousee, kuin kangistua valmiisiin kaavoihin rukouksessa?  Herran rukous on Herran rukous. Se tulee Jeesukselta itseltään. Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessaan:

Hän panee suuhumme sanat, joista tiedämme, miten ja mitä meidän tulee rukoilla. Niistä me ymmärrämme, että hän on ottanut tarpeemme sydämenasiakseen, eikä meidän koskaan tarvitse epäillä sitä, ovatko tällaiset rukoukset hänelle otollisia ja kuuleeko hän ne varmasti. (Luther, Iso Katekismus, Isä Meidän -rukouksen johdanto)

Isä Meidän -rukouksen erityinen siunaus on siinä, että voimme sanoa: ”Isä, näin sinä itse olet Poikasi kautta meitä opettanut ja käskenyt rukoilemaan. Siksi luotamme, että varmasti rukoilemme sinun pyhän tahtosi mukaan, sinun mielesi mukaisia asioita ja että sinä varmasti kuulet ja vastaat tähän rukoukseemme hyvän tahtosi mukaan.”

Kun Jeesus opettaa tämän rukouksen vuorisaarnassaan, taustana on pakanallisten rukousten sanatulva ja runsas toisto: ”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.” (Matt 6:7)

Toistavaa hokemista ei tarvita, sillä Taivaallinen Isä, joka on kiinnostunut luomakuntansa elämästä, tietää, mitä tarvitaan: ”Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt 6:8)

Taivaallinen Isä tietää tarpeemme, mutta rukouksen kautta opettelemme ottamaan hänen rikkaat ja runsaat lahjansa vastaan kiitoksella, hänen kädestään.

Rukouksen rakenne

Herran rukouksessa on seitsemän pyyntöä. Kolme ensimmäistä kääntävät katseemme Jumalaan: Hänen nimensä pyhittämiseen, hänen valtakuntansa tulemiseen ja hänen tahtonsa tapahtumiseen. Neljä jälkimmäistä katselevat ajallista, aineellista elämäämme ja sen tarpeita synnin, kuoleman ja sielunvihollisen puristuksessa.

Kaikki alkaa kuitenkin kahdesta tärkeästä sanasta: ISÄ ja MEIDÄN. Jeesus opettaa meille uuden suhteen Jumalaan: Jumalan Pojan omikseen ottamat voivat lähestyä Jumalaa Isänä – Jeesuksen ja meidän Isänä. Herran rukous on yhteisön rukous, ja sen voi varsinaisessa mielessä rukoilla vain se, joka on kasteen ja uskon kautta liitetty Kristuksen ruumiin jäseneksi.

Mihin sitten rukousta edes tarvitaan, jos Jumala tietää tarpeemme jo ennen kuin niitä edes anomme? Luther selittää Vähässä Katekismuksessa: ”Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme. – Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme. – Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme. – Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.

Pyydämme siis, että Jumalan rikkaat lahjat tulisivat kiitoksella ja oikein vastaanotetuiksi ja käytetyiksi omassa elämässämme, perheessämme, seurakunnassamme ja kotiseudullamme. Luther purkaa myös ansiokkaasti, miten tämä kaikki meidän elämässämme tapahtuu: Jumalan nimi tulee pyhitetyksi, kun Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti, ja hänen omansa elävät sen mukaan. Hänen valtakuntansa tulee luoksemme, kun Pyhän Hengen synnyttämässä uskossa turvaamme häneen ja elämme hänen ominaan. Hänen tahtonsa tapahtuu, kun Jumala voimallaan murskaa ja estää turmiovaltojen tihutyöt ja vie omansa perille iankaikkiseen elämään.

Herran rukousta on sanottu Jumalan lasten taistelurukoukseksi. Siinä kirkko yhdessä Kristuksen kanssa käy taistelua syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan. Ja Jumalan armon avulla voittaa nämä vallat!

”Meillä ei siis voi olla täällä maan päällä tärkeämpää tehtävää kuin on päävihollistamme vastaan suunnattu taukoamaton rukous. Ellei näet Jumala meitä varjelisi, emme olisi hetkeäkään turvassa Perkeleen hyökkäyksiltä.” (Luther, Iso Katekismus, viimeinen pyyntö)

Kts. myös: Isä meidän –rukouksen rikkaus


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos