Ykseys (kirkon)

14.10.2016 • Ydinkohdat / Y

Kristillisen kirkon ykseys on lähtökohtaisesti kristologinen todellisuus. Toisin sanoen kirkon ykseys perustuu siihen, että sen Herra, Kristus on yksi. Hänen yhteydessään yksittäiset ihmiset muodostavat yhden kokonaisuuden.

Ihmisistä koostuvana yhteisönä kristillisellä kirkolla on toki tietty sosiologinen ulottuvuutensa. Varsinaisessa mielessä kirkon ykseys ei kuitenkaan perustu ihmisten vapaaehtoisiin valintoihin taikka inhimilliseen yhteydenkokemukseen. Itsessään jokainen luonnollinen ihminen elää erossa Jumalasta ja Hänen kirkostaan. Kuitenkin juuri näitä ihmisiä Pyhä Henki evankeliumin välityksellä maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää, sekä tuo heidät Kristuksen yhteyteen: evankeliumin sanan ja kasteen sakramentin välityksellä ihmiset tehdään jäseniksi Kristuksen ruumiissa, joka on Hänen seurakuntansa. Kristuksen pelastettuina ja Hänen yhteydessään heistä, itsessään erillisistä tulee yksi kokonaisuus, koska Hän, seurakunnan pää on yksi. Tällä tavalla kirkon ykseys on Jumalan työtä, jota Hän tekee sanansa ja sakramenttien välityksellä Pyhässä Hengessä.

Kirkon ykseys on siis hengellinen, näkymätön asia, joka voidaan ainoastaan uskoa. Samalla tällä ykseydellä on myös tietyt näkyvät ilmenemismuotonsa. Ensiksi kirkon ykseys ilmenee havaittavalla tavalla yhteisessä uskontunnustuksessa. Jumalan sana ja siinä ilmoitettu uskon sisältö on yksi ja yhtenäinen, julistaahan se joka kohdassaan Kristusta, Jumalan elävää Sanaa (Joh. 1:1,14), joka on yksi. Koska tämä kristillisen uskon sisältö on selvällä, varmalla ja riittävällä tavalla ilmoitettu ihmisille Raamatussa, se on mahdollista myös tuntea sekä ulos lausuen julkisesti tunnustaa. Ilman tällaista saman uskon yhteistä tunnustamista ei ole kirkollista yhteyttä. Näin on siksi, että kukaan ihminen ei voi omista lähtökohdistaan määritellä sitä, miten pääsee Kristuksen ja Hänen kirkkonsa yhteyteen taikka pysyy siinä. Toisaalta ykseys syntyy juuri Jumalan pelastavan sanan yhteydessä, sen yhtenäiseen ja erehtymättömään ilmoitukseen yhtyvän uskon sekä tämän uskon julkisen tunnustamisen myötä. Tässä yhteisessä tunnustuksessa kirkon ykseys tulee myös julkisesti näkyväksi. Toiseksi, yhteisen uskon tunnustamisesta seuraa myös yhteys samassa ehtoollispöydässä. Kristuksen ehtoollisen yhteinen nauttiminen edellyttääkin yhden ja raamatullisen uskon yhteistä tunnustusta. Sen vuoksi samaan ehtoollispöytään polvistuminen on myös ilmausta yhteisestä uskosta. (kts. ehtoollisyhteys) Edelleen, alttarin sakramentin välityksellä kirkon Herra myös vahvistaa sitä ykseyttä, joka on jo syntynyt sanan kautta uskossa: ehtoollinen sitoo ja yhdistää kaikki kristityt kiinteästi Kristukseen, heidän päähänsä, sekä toinen toiseensa.

Kristuksen kirkon ykseys on myös yliajallinen asia. Vaikka maailman ajassa elävä, taisteleva kirkko (ecclesia militans) ei vielä silmillään näekään iankaikkista päämääräänsä, Kristuksen omana ja Hänen ruumiinaan se ei kuitenkaan ole erossa riemuitsevasta kirkosta (ecclesia triumphans), niiden pyhien joukosta, jotka uskossa Häneen ovat jo päässeet perille. Kristuksen kirkon yliajallinen ykseys on todellisuutta seurakunnan jumalanpalveluksessa. Ehtoollisessa Kristus antaa todellisen ja olemuksellisen ruumiinsa ja verensä omilleen (kts. reaalipreesens), heidän syntiensä anteeksiantamiseksi sekä kirkko-ruumiinsa ykseyden vahvistamiseksi. Kun seurakunta valmistautuu Herransa sakramentin vastaanottamiseen, se puhkeaa ylistämään kolmiyhteistä Jumalaa laulaen ”Pyhä, Pyhä, Pyhä”, ja liittyy näin kaikkien pyhien kanssa taivaan joukkojen pyhään liturgiaan (Jes. 6:3).

Kts. lisää: Kysymys ehtoollisyhteydestä


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos