Jumalan pelastava toiminta historiassa rakentuu liittojen eli testamenttien (hepr. beriit, kr. diatheekee, lat. testamentum) varaan. Ensimmäinen Raamatussa mainittu liitto on liitto, jonka Jumala solmi Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen. Tähän liittoon ei kuitenkaan sisältynyt lupausta pelastuksesta vaan siitä, että vast’edes vedenpaisumus ei enää hävittäisi koko maapalloa. (1. Moos. 9:8-17) Ensimmäinen liitto, johon liittyi lupaus pelastuksesta, oli Jumalan liitto Aabrahamin kanssa (1. Moos. 15). Tässä liitossa Jumala lupasi, että Aabraham tulee saamaan suuren määrän jälkeläisiä, jotka perivät Kanaanin maan ja että Aabrahamille tulee jälkeläinen, Aabrahamin Siemen, Jeesus Kristus, jossa “kaikki maan kansakunnat tulevat siunatuiksi”. (1. Moos. 15:5, 18; 22:18; Gal. 3:16). Aabraham uskoi Jumalan lupauksiin, ja Jumala luki tämän uskon hänelle vanhurskaudeksi. (1. Moos. 15:6; Room. 4; Gal. 3:7-14). Tämän uskonvanhurskauden merkiksi Aabraham sai ympärileikkauksen (1. Moos. 17; Room. 4:11). Aabrahamin pelastuminen yksin Jumalan lupauksen varassa, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden on esikuva siitä, miten jumalaton ihminen pelastuu synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta (Room. 4:5, 23-25).
Kun Jumala johdatti Israelin kansan, Aabrahamin jälkeläiset, Mooseksen kautta pois Egyptin orjuudesta, Jumala solmi liiton heidän kanssaan Siinain vuorella. Tämä liitto oli luonteeltaan lakiliitto ja sen sisältönä olivat kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lain säädökset (2. Moos. 19-24). Tätä liittoa kutsutaan vanhaksi liitoksi eli vanhaksi testamentiksi. Myös Pyhän Raamatun ensimmäistä osaa kutsutaan Vanhaksi testamentiksi, koska se kertoo vanhan liiton eli testamentin solmimisesta. Vanhan liiton eli lain ehtona oli: “Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.” (3. Moos. 18:5) Laki lupaa siunauksen ja iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka tekevät viimeistä piirtoa myöten kaiken, mitä se käskee, mutta julistaa Jumala vihaa ja iankaikkista rangaistusta kaikille niille, jotka yhdessäkin kohden jättävät täyttämättä sen määräyksiä. (5. Moos. 28) Koska syntinen ihminen ei alkuunkaan voi pitää lakia, joka vaatii täydellisyyttä, laki voi paljastaa ihmiselle vain sen, että ihminen on syntinen ja matkalla kadotukseen, ellei Kristus, uuden liiton välimies, häntä pelasta. “Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja [kurittaja] Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24) Tällä tavalla vanha testamentti osoittaa ihmiselle, että lain ja ihmisen omien tekojen avulla ei voi saavuttaa pelastusta.
Pyhän Raamatun jälkimmäistä osaa kutsutaan Uudeksi testamentiksi, koska se kertoo Kristuksen kuoleman kautta voimaan tulleesta uudesta liitosta eli testamentista. Jumala oli luvannut jo vanhan liiton aikana tekevänsä uuden syntien anteeksiantamuksen liiton. (Jer. 31:31-34) Uusi testamentti vahvisti sen lupaukseen perustuvan liiton, jonka Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa (Gal. 3:17-18).
Uuden testamentin kirjoituksissa “liitosta” käytetään kreikan sanaa “diatheekee”, joka tarkoittaa paitsi “liittoa” myös “testamenttia” eli jälkisäädöstä. Testamentin tekijä laatii testamentin ennen kuolemaansa ja testamentti tulee lainvoimaiseksi tekijänsä kuoleman jälkeen (Gal. 3:15; Hepr. 9:16-28). Jeesus perusti uuden liiton eli testamentin viimeisellä ateriallaan asettamalla ehtoollisen. “Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton [testamentin] veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” (Matt. 26:27-28). Uusi testamentti on saatettu lainvoimaiseksi sen perustajan, Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta. Tämän uuden testamentin sisältö on syntien anteeksiantamus (Matt. 26:28; Jer. 31:34). Jumala jakaa uuden testamentin aarteita eli syntien anteeksiantamusta, elämää ja autuutta syntisille Kristuksen evankeliumin sekä uuden testamentin sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen kautta. “Nämähän ovat uuden liiton merkkejä eli syntien anteeksiantamuksen merkkejä. Ne siis jakavat syntien anteeksiantamusta.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus, XII, 42)
Jumala on uskonut uuden testamentin armonvälineiden, evankeliumin ja sakramenttien, hoidon seurakuntansa pastoreille, joita kutsutaan tästä syystä “Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoiksi”, “uuden liiton [testamentin] palvelijoiksi”, jotka hoitavat “vanhurskauden, sovituksen ja Hengen virkaa”. (1. Kor 4:1; 2. Kor 3:6-9, 5:18) Uuden testamentin palvelijoiden tehtävä on huolehtia siitä, että testamenttia hoidetaan juuri sen mukaan, kuin testamentin asettaja Kristus on Raamatussa säätänyt.
Artikkelisuosituksia: Armo; Armonjärjestys; Armonvälineet; Ehtoollinen; Evankeliumi; Kaste; Kristus; Kymmenen käskyä; Laki; Laki ja evankeliumi; Lupaus; Messu; Pelastus; Pelastushistoria; Raamattu; Sakramentit; Sovitus; Vanhurskauttaminen
