Me kaikki elämme monenlaisten ryhmien, porukoiden ja yhteisöjen jäseninä. Joissakin yhteisöissä eri jäsenillä on erilaiset roolit. Voimme sanoa, että niissä toiset jäsenet ovat toisten alamaisia. Uusi testamentti mainitsee tällaisia yhteisöjä […]
Raamatusta ei löydy sanaa alkoholi. Kuitenkin alkoholi on kristittyjen keskuudessa paljonkin puhuttu ja vaikea asia; varsinkin Suomessa. Tässä artikkelissa ei oteta osaa alkoholista käytävään keskusteluun, eikä alkoholipolitiikkaan. Sen sijaan tuodaan […]
Nimenä ”antikristus” (”Vastakristus”) tulee vastaan UT:n Johanneksen kirjeissä (1 Joh. 2:18, 2:22, 4:3, 2 Joh. 7): Antikristus tulee, ja monta Antikristusta on jo ilmaantunut. Antikristus kieltää Isän ja Pojan. Yksikään […]
Antinomismilla (kreik. anti = vastaan, nomos = laki) tarkoitetaan Jumalan lain hylkäämistä ja kieltämistä. Antinomismin mukaan kristillisessä kirkossa ei tule saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia. Antinomistit kieltävät siten sen, että […]
Vanhan testamentin Apokryfikirjoiksi eli Apokryfeiksi (kr. “apokryphos” = “kätketty, salattu”) kutsutaan kirjoja, jotka ovat kristityille hyödyllisiä lukea mutta eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Apokryfit ovat syntyneet Vanhan testamentin kanonisten kirjojen jälkeen […]
Sana apologia (Ἀπολογία) tarkoittaa puolustuspuhetta, jolla ymmärretään Jumala-uskon järkiperäistä ja argumentoivaa puolustamista. Apologia voidaan jakaa kahteen alalajiin tehtävänsä perusteella: negatiivisen apologian tehtävänä on kumota Jumala-uskoa vastaan esitettyjä järkiperäisiä argumentteja. Positiivinen […]
Jeesus kutsui 12 opetuslastaan apostoleiksi: ”Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi” (Matt.10:2-4, Mark.3:16-19). Sana apostoli tulee kreikan kielen sanasta apostolos, joka merkitsee lähettiä […]
Apostoliset konstituutiot -niminen teos on yksi varhaiskristillisistä kirkkojärjestyksistä. Ensimmäisinä vuosisatoina Jeesuksen jälkeen kristityt eri puolilla Rooman valtakuntaa laativat useita vastaavanlaisia tekstejä. Niiden tarkoituksena oli ohjata seurakuntia viettämään kristillistä elämää oikein. […]
Kristillisessä kielenkäytössä armo (kreik. kharis) tarkoittaa sekä Jumalan suosiollista suhtautumista ihmisiä kohtaan että lahjaa, jonka Jumala antaa ihmiselle ilman edellytyksiä. Jumala siis toimii armollisesti eli oman hyvyytensä ja rakkautensa pohjalta. […]
Suomen kielen sana ”armoistuin” tulee Lutherin saksankielisestä Raamatusta (Gnadenstuhle ’armoistuin’). Agricolan Uudessa testamentissa (1548) sana on muodossa ”armonstoli” eli ’armontuoli’. Tätä esinettä kutsutaan alkukielessä, hepreassa sanalla kappooreth, joka tarkoittaa ’peite’, […]