Ripillä tarkoitetaan luterilaisittain toimitusta, johon kuuluu kaksi erillistä osaa: synnintunnustus, jonka ripittäytyjä lausuu sekä synninpäästö, jonka ripin vastaanottaja lausuu. Toisin kuin katolisessa kirkossa, luterilaiset painottavat ripissä synninpäästöä. Martti Lutherin Isossa […]
Schmalkaldenin opinkohtien yhteydessä julkaistiin yleisesti myös pieni kirjanen otsikolla Paavin valta ja johtoasema (Tractatus de potestate et primatu papae), vaikka se itse asiassa on lisäys Augsburgin tunnustukseen. Alunperin se oli […]
Miten Jumala on luonut ihmiset tässä maailmassa elämään? Sen ilmaisee Jumalan asettama laki. Kun Jumala on rakentanut koko maailman, hän on samalla tehnyt järjestyksen, jota noudattaen luomakunta toimii, kuten sen […]
Raamattu käyttää sekä ilmausta ”puhua kielellä” (esim. 1. Kor. 14:2) että ”puhua kielillä” (esim. 1. Kor. 14:5). Vanhassa testamentissa tällainen ilmaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vieras kansa tulee ja puhuu […]
Suomalaisen suussa diakonialla (kr.diakonia) on melko selväpiirteinen merkitys. Kirkon piirissä tapahtuva lähimmäisen auttaminen ja varsinkin heikoimmassa asemassa olevien auttaminen mielletään ”diakoniatyöksi” (kts. KJ 4 § 3). Yleinen käsitys diakoniasta ei […]
Vaikka pieni lapsi näyttää viattomalta, Raamattu opettaa, että jokainen ihminen, joka tähän maailmaan syntyy, on syntinen ja kadotustuomion alainen: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta […]
Kirkko-oikeus on kirkon ja seurakuntien omaa oikeutta ja oikeudenhoitoa. Sen olemusta, sisältöä ja merkitystä voidaan tarkastella ja tutkia tieteellisesti teologian ja oikeustieteen metodein. Kirkko-oikeuden perusta on kirkon itseymmärryksen mukaan jumalallisessa […]
Kasvatus ei ole luterilaisuudessa oma opinkappaleensa. Se on inhimillistä toimintaa, joka kuitenkin niveltyy moneen kristillisen uskon perusasiaan. Näitä perusasioita ovat ainakin Raamatun asema, luominen, synti, kaste sekä kahden regimentin oppi. […]
Luterilaisen puhdasoppisuuden eli ortodoksian ajan vahva syväkirkollinen elämä alkoi eri syistä rappeutua. Papiston yliopistokoulutuksessa teologia ei ollut enää praktinen tieteenala (habitus practicus), vaan luennoimista, jossa painotettiin väärin intellektuaalisuutta. Omilletunnoille tähdätty […]
Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että kastetut lapset saivat osallistua perhekuntansa kanssa ehtoolliselle jo kirkon alkuaikoina. Perusteluna tälle on se, että kaikkien kastettujen uskovien katsottiin kuuluvan Kristuksen ruumiiseen, seurakuntaan. […]